Browsing Category

VINKKEJÄ

VINKKEJÄ

Murhia Pepin saarella – Gotlanti

13/08/2015
Gotland Nyhamn

Gotlanti

Peppi – maailman vahvin tyttö, hurmaavia ruusuja ja murhia merimaisemissa.

Välittömän iloiset ruotsalaiset käyskentelemässä rennosti tyylikkäissä pellavavaatteissaan matkalla rapujuhliin.

Emmaljunga-vaunuissa sinisilmäisellä kiharapäisellä lapsella kädessä uunituore kanelipulla ja äidillä päällä Odd Molly:n villatakki.

Puistossa ohjattua yhteislaulua ja torilla tervantuoksuinen kalastajaukko myymässä savukalaa. Rauhallisen kaupungin poliisilaitoksella komissario Knutas miettimässä uusimman murhan yllättäviä piirteitä.

 

Tässä muutama mielikuvani Gotlannista – Ruotsin suurimmasta saaresta. Vaikutteina Gotlantiin sijoittuva rikoskirjallisuus ( mm. Mari Jungstedt ) , televisiokanava Yle 5  ja idolini Peppi ( Peppilotta Sikuriina Rullakartiina Kissanminttu Efraimintytär Pitkätossu).

 

Ruotsin aurinkoisin paikka

Gotlannin saaren kerrotaan olevan Ruotsin aurinkoisin paikka, jossa on peräti 800 km rantaviivaa. Koko saarella asuu vakituisesti alle 60000 ihmistä, mutta turistikaudella määrä moninkertaistuu. Saaren pääkaupunki Visby oli keskiajalla tärkeä hansakaupunki. Tämä kaunis kaupunki on yksi Unescon suojelukohteista. Visbyn vanhaa kaupunkia ympäröi 3,6 km pitkä hyvin säilynyt muuri, joka on korkeimmillaan 11m. Muurien sisällä voi hyvin kuvitella palaavansa keskiaikaan – Visbyssä järjestetäänkin vuosittain suositut keskiaikaviikot. Ihailtavaa muurien sisällä riittää ja pysähtyä voi lukuisiin viehättäviin ravintoloihin.

roses Visby

Vanhan kaupungin kauniilla kujilla ruusut koristavat taloja

 

 

Visbyssä et voi olla näkemättä ruusuja

Visbyssä et voi olla näkemättä ruusuja

 

Rakennus Östra Centrumissa

Rakennus Östra Centrumissa

Letut Visbyn kaupunginkirjaston kahvilasta - nam.

Letut Visbyn kaupunginkirjaston kahvilasta – nam.

Villa Villekulla – Huvikumpu

Mikäli matkassa on ala-asteikäisiä tai jo ikääntyneitäkin Peppi-faneja, niin pakollinen vierailukohde on hieman Visbyn ulkopuolella sijaitseva Kneibbyn huvipuisto. Alueella on oikea Pepin Huvikumpu – Villa Villekulla, joka on rakennettu vuonna 1902 ja kuljetettu huvipuistoon 70-luvulla. Kneippyssä on tarjolla erilaista majoitusta hotellista leirintäpaikkaan ja uskaliaimmat voivat nukkua vaikka puuhun rakennetussa majassa.

 

Kneibbyn huvipuisto Visby

Kneibbyn huvipuisto Visby

 

Villa Villekullassa on Pepin valokuvia ja kun astut sisään olohuoneeseen, niin siellähän se Peppi kuorsaa.

Villa Villekullassa on Pepin valokuvia ja kun astut sisään olohuoneeseen, niin siellähän se Peppi kuorsaa.

 

Liikkuminen saarella

Saari soveltuu tasaisuutensa vuoksi erinomaisesti pyöräilyyn ja pyörän voikin vuokrata jo vaikka lentokentältä. Maisemia koristavat kalkkikivitalot ja unikot pelloilla. Matkan varrella kannattaa pysähtyä maatilakauppoihin ja paikallisiin leipomoihin ja nauttia vaikkapa kanelipullia. Evääksi mukaan kiviuunissa paistettuja pellavasämpylöitä ja muita leipomuksia. Saarella pääsee liikkumaan myös paikallisbussilinjoilla – toki kätevin tapa on vuokrata auto. Majoitus kannattaa varata kesäkautena ajoissa – Gotlanti on suosittu matkakohde.

 

Pyörän saa bussinkin kyytiin

Pyörän saa bussinkin kyytiin

Visbyn lähellä

Visbyn lähellä sijaitsee puutarhahöperöille oivallinen kohde; Krusmyntgården  – kaikkien yrttien ystävien mekka. Kaupasta löytyy yrttituotteita joka lähtöön ja kahvilan tarjonta lounaineen on laaja. Puutarhassa voit ihailla nimikoituja yrttejä. Kun jatkat matkaa samaa rantatietä ( numero 149 ) , niin saavut suosittuun kohteeseen, jonka koulupojat löysivät vuonna 1948; Lummelunda grottan – Lummenlundan luola.

 

Krusmyntagårdenissa voi nauttia yrtti-istutuksista ja rauhaisasta ilmapiiristä.

Krusmyntagårdenissa voi nauttia yrtti-istutuksista ja rauhaisasta ilmapiiristä.

 

 

Gotlannissa meri ei koskaan ole kovin kaukana

Gotlannissa meri ei koskaan ole kovin kaukana

 

Gotlanti_vinkkejä_hyvää_matkaa_blog

 

 

Nyhamn Gotlanti

Nyhamn Gotlanti

 

Kenelle?

Merimaiseman ja kanelipullien makuun päässeille, Peppi-faneille ja rauhaa rakastaville merituulen nuuskijoille sekä Gotlantilaisen rikoskirjallisuuden ystäville.

 

 ”Minä en halua tulla koskaan isoksi, sanoi Tommi. En minäkään, sanoi Annika. Ääi, se ei olekaan yhtään kivaa, sanoi Peppi. – Isoilla ihmisillä ei ole ikinä hauskaa. Heillä on vain ikäviä töitä ja hupsuja vaatteita ja liikavarpaita ja kummallisveroja.”  Astrid Lindgren Peppi Pitkätossun tarina

 

Eve

Hyvää matkaa-blog

 

P.S Ei muuten näkynyt missään yhteislaulajia, ne taitavat kaikki olla Skansenilla. Puuvillavaatteita kyllä myivät Stora torget:illa. Ai niin ja Emmaljungia kyllä tuli vastaan – saarella on jopa Lastenvaunumuseo jossa näytteillä lastenvaunujen historiaa.

Lukuvinkkejä:

vinkkejä_gotlantiin_hyvää_matkaa_blog

Linkkejä:

www.gotlanti.fi

www.kneippbyn.se/fi/

www.krusmynta.se

www.lummelundagrottan.se

www.gotlandsbarnvagnsmuseum.se

www.guteinfo.com

 

 

 

VINKKEJÄ

Vinkkejä Intiaan matkaaville

06/04/2015
  • Matkusta avoimin mielin. Tulet kohtaamaan köyhyyttä, kurjuutta ja
    roskakasoja, mutta myös kauneutta, värejä ja tavattoman ystävällisiä
    ihmisiä.
  • Jos matkustat Goaan, tee retkiä myös muualle. Tutustuminen Intiaan
    on helppo aloittaa Goasta, mutta siellä turismin vaikutus näkyy
    selvimmin.
  •  Matkusta junalla. Se on elämys!
  •  Syö ennakkoluulottomasti kaikkea, mutta muista ostaa ripulilääkkeet
    valmiiksi. Delhi belly iskee kuitenkin jossain vaiheessa.

Auli

Hyvää matkaa-blog

Continue Reading…

ELÄMÄÄ KOHTAAMISIA, VINKKEJÄ

Goasta Gokarnaan

15/03/2015

Vuorotteluvapaata Intiassa viettävän Aulin matkakertomusta:

Gokarna

Saligaon kortteerimme yläkerran naapurit vinkkasivat mielenkiintoisesta retkikohteesta, Gokarnasta. He menivät sinne ensimmäisen kerran pariksi päiväksi, mutta viipyivätkin kuukauden.

Hindujen pyhä kaupunki Gokarna sijaitsee Karnatakan osavaltiossa, Goan eteläpuolella. Junamatkan pituus on 133 km, mutta intialaiseen tyyliin matkaan saa kulumaan paikallisjunalla 2, 5 h ja pikajunalla 1, 5 h. Valitsimme viimeksi mainitun.

Rouvat junassa

Lähdimme matkaan 15.2.  Junan aikataulunmukainen lähtöaika Goan Margaosta oli 13:20. Se saapui laiturille klo 13:40, mutta pääsi matkaan vasta 40 minuuttia myöhemmin. Viivyttelyn syytä ei kerrottu. Kukaan ei odotteluun hermostunut, koska se lienee enemmän sääntö kuin poikkeus. Ostimme ”paarialuokan” liput, joilla ei ole paikanvarausoikeutta, joten oli istuttava sinne, mistä tilaa löytyi. Juna oli täynnä. Kahdelle saimme istumapaikat, mutta toiset kaksi jäivät seisomaan.

Samassa vaunussa oli kymmenkunta kovaäänisesti kälättävää, sareihin pukeutunutta rouvaa. Joku heistä piipahti junan lähtöä odotellessa hetkeksi ulos ja tuli pian takaisin sisään kovasti noituen. Muut rouvat hyppäsivät pystyyn, kiskoivat laukkunsa matkatavarahyllyistä ja ryntäsivät entistä kovaäänisemmin kälättäen ulos. Jopa tuli tilaa istua! Vajaan kymmenen minuutin kuluttua rouvat tulivat takaisin vaunuun, työnsivät nyssäkkänsä takaisin hyllyihin, ja istuivat, minne vielä mahtuivat. Kälätyksen kera. Tämä näytelmä toistui vielä kaksi kertaa. Heillä oli ilmeisesti pientä epätietoisuutta siitä, pysähtyykö juna heidän asemallaan. Kolmannen kerran sisään tultuaan he ilmeisesti päättivät, että kyllä pysähtyy.

”Paarialuokan” lippu pikajunaan maksoi 60 rupiaa eli noin 85 senttiä. Siihen hintaan sai istua, jos oli onnekas, 90 asteen kulmassa, kevyesti pehmustetulla, keinonahkaisella penkillä. Yläpuolella, matkatavarahyllyssä, nukkui joku laukkujen seassa. Ihmisiä istui penkkien lisäksi myös lattialla. Vaunussa oli kalterein verhotut, lasittomat ikkunat. Katossa oli useita tuulettimia. Ilma kiersi hyvin, kun juna oli liikkeessä. Tosin Gokarnaan mennessä matkalle osui kuusi pitkää tunnelia, joissa desibelit olivat korvia huumaavat, ja happi meinasi loppua, kun dieselveturin pakokaasut syrjäyttivät raikkaan ilman.

Hindujen pyhä kaupunki

Koska Gokarna on hindujen pyhä kaupunki, yritimme etukäteen selvittää, ettei vierailun ajankohtaan osu mitään juhlapäivää. Hindukalenterin mukaan 17.2 olisi Maha Shivaratri, mutta koska se oli meidän paluupäivämme, ei pitäisi olla ongelmia. Vuokraisäntämme ei katolisena osannut vastata kyselyymme, mutta viereisen talotyömaan hindulainen muurari sanoi, ettei kyseessä ole mikään iso juhla. Tämä selvä.

Yläkerran naapurimme sanoivat, etteivät olleet koskaan nähneet Gokarnassa niin paljon väkeä kuin nyt. Ison Mahabaleshwarin temppelin ympäristö oli suljettu autoliikenteeltä. Väkeä vaelsi kapeilla kaduilla kuin sopuleita. Temppelin vieressä seisoi kaksi valtavaa, puista kärryä, isompi dodda ratha ja pienempi sanna ratha, joita koottiin tulevaa kulkuetta varten. Dodda ratha on korkea häkkyrä, jolla kuljetettaisiin Lord Mahabaleshwaran patsasta 17.2. läpi kaupungin. Pyörien halkaisija on reppaat 2,5 metriä. Kärryä vedetään reidenpaksuisilla köysillä, ja vetämään tarvitaan sata miestä. Kärry on yli 20 metriä korkea ja koristeltu tuhansilla nauhoilla, joita miehet henkensä uhalla kiinnittelivät. Maha Shivaratriin tulee vuosittain noin 20 000 pyhiinvaeltajaa.

Kulkuepäivää edelsi useamman päivän kestävä valmistautuminen ja loputon rukoilu. Majapaikkamme sijaitsi kolmen metrin päässä Mahabaleshwarin temppelistä, joten saimme osallistua menoihin enemmän kuin riittävästi. Temppelistä kuului symbaalien kilkatusta, kalkatusta, rumpujen pärinää ja rumaäänisen torven törinää aamuvarhaisesta yömyöhään. Soitossa ei tuntunut olevan erityistä järkeä tai edes melodiaa, mutta desibelejä oli senkin edestä. Korvatulpista ei ollut yöllä hyötyä. Katselin parvekkeelta, kuinka pyhiinvaeltajia valui jatkuvana virtana temppeleihin, joita oli lähistöllä useita. Miehet ja pojat olivat paljain jaloin ja pukeutuneina pelkkään lannevaatteeseen, naisilla oli päällään koristeelliset sarit. Temppeleihin oli pitkät jonot, ja monet tulivat jonottamaan jo tunteja aikaisemmin.

Kaikenlaisia pyhiä miehiä tuli kaupunkiin Maha Shivaratria varten. Näimme ensimmäisenä iltana yhden juhlallisen saapumisen. Kaksi miestä istui telineellä aisojen varaan nostetun lasikopin edessä. Lasikopissa oli patsas, vilkkuvaloja ja erilaisia koristeita. Koppia kannettiin miesvoimin, ja vierellä kuljetettiin toisia aisoja, joihin oli kiinnitetty soihtuja. Kulkueen edessä käveli temppelistäkin kuultu kilkatus-kalkatus-päristys-törinäorkesteri sekä muuta saattoväkeä. Kulkue eteni muutaman metrin kerrallaan, kunnes pidettiin tuumaustauko, jonka aikana sivustaseuraajat saivat osoittaa kunnioitustaan pyhille miehille. Emme jääneet katsomaan, minne kulkue päätyi, mutta oletettavasti temppeliin.

Hindutemppeliin päästetään vain hinduja, mutta pääsimme kuitenkin Mahabaleshwarin sisäpihalle asti. Sisäpiha kiertää varsinaista temppeliä ja sen varrella on muutama pyhä paikka, joissa hindut käyvät lausumassa rukouksensa. Sisäpihalla, lähellä sisääntuloporttia sijaitsee pienehkö aitaus, jossa pidetään ilmeisen pyhiä härkiä, lehmiä ja vasikoita. Isoin, valkoinen härkä oli liki tonnin painoinen, sillä oli valtava niskakyhmy ja lempeät silmät. Otus katseli rauhallisesti ympärilleen ja jauhoi heinänkorsia, piittaamatta ympärillään käynnissä olevasta juhlahumusta.

Rantamaja vai hotelli?

Joku sanoi, että Gokarna on kuin Goa 40 vuotta sitten. Voin kuvitella, että tämä pitää paikkansa. Turisteja oli jonkin verran, suurin osa ilmeisen valaistuneita, habituksesta päätellen. Kaupungin ranta oli kansoitettu, koska osa pyhiinvaeltajista nukkui siellä. Katujen varsille oli tuotu hetekoita ja muita nukkuma-alustoja, joilla väsyneet pyhiinvaeltajat saivat levähtää. Kerjäläisiä oli melko paljon, ilmeisesti festivaalin johdosta. Pyhiinvaeltajat antoivat heille riisiä ja muuta ruokaa sekä tietysti rahaa.

Gokarnassa on pari upeaa rantaa, joita en tyylilleni uskollisena käynyt katsomassa. Rantamajoissa voi yöpyä 100 rupialla (1,4 euroa) per yö. Tällainen keski-ikäinen turisti hakeutui kuitenkin hotelliin, jossa perustasoinen kahden hengen huone (oma wc ja suihku) maksoi 700 rupiaa eli vähän alle kymmenen euroa. Gokarnassa oli kuumempi ja hieman kosteampi ilma kuin Goassa, vaikka välimatkaa ei ollut edes kahtasataa kilometriä. Se, että hotellissamme sai lämmintä vettä vain aamulla klo 6.30-7.30 ei häirinnyt, koska viileä suihku tuli aina tarpeeseen.

Gokarna vaikutti mielenkiintoiselta paikalta. Hindulaisuuden vahva läsnäolo leimasi pyhän kaupungin elämää kaikilta osin. Kadut olivat kapeita, talot pieniä ja ihmiset hyväntahtoisia. Ilman Maha Shivaratrin mukanaan tuomaa markkinahumua ja väenpaljoutta olisin voinut jäädä useammaksikin päiväksi tutkimaan Gokarnan elämänmenoa. Nyt olin vain tyytyväinen, kun pääsin pois siitä sirkuksesta.

Onneksi vatsatauti iski vasta yöllä, kotona Saligaossa.

 

 

 

Paarialuokassa matkalla Gokarnaan

Paarialuokassa matkalla Gokarnaan

 

Gokarna

Gokarna

Pyhiinvaeltajat matkalla temppeliin

Pyhiinvaeltajat matkalla temppeliin

Dodda rathan koristelua

Dodda rathan koristelua

Pyykkipäivä Gokarnassa

Pyykkipäivä Gokarnassa

Makeat unet

Makeat unet

Viilentymässä rannalla

Viilentymässä rannalla

Nojatuolimatkalle Intiaan pääset Hercule Poirotin manttelinperijän Vish Purin  mukana nykypäivän Intiaan. Kirjoittaja Tarquin Hall.

Nojatuolimatkalle Intiaan pääset Hercule Poirotin manttelinperijän Vish Purin mukana nykypäivän Intiaan. Kirjoittaja Tarquin Hall.

 

 

Auli

Hyvää matkaa-blog

Aulin lukuvinkki nojatuolimatkalle nykypäivän Intiaan:

Tarquin Hall – Vish Puri ja kadonneen palvelijattaren tapaus ( tästä kannattaa aloittaa )  ja seuraavaksi Vish Puri ja nauruun kuolleen miehen tapaus.

Kirjoituksen kuvat Aulin albumista.

Lue lisää Goasta historialliseen Hampiin ja Vinkit Intiaan matkaaville

ASIAA, VINKKEJÄ

Kemin lumilinna

25/02/2015

Ne tunnelit.

Märkien lapasten tuoksu.

Lumen maku suussa.

Rakentaminen.

Naapuritalon muksujen hyökkäys ja linnan korjaus tai totaali hajottaminen.

Kukapa meistä ei lapsena olisi lumilinnaa tehnyt.

 

Kemin Lumilinna

Kemin kaupunginjohtaja sai vuonna 1994 idean lumilinnan rakentamisesta nähtävyydeksi kaupunkiin. Ei ihan suoralta läpi mennyt, mutta lopulta yhden miehen hullu idea saikin kannatusta.

Ja nyt ne kemiläiset on sen jo kahdenkymmenennen kerran tehneet. Vuosittain erilaisen linnan Perämeren äärelle.

Tänä päivänä LumiLinnassa käy vierailijoita maailman ympäri. Siis ihan aasiasta asti. Linna on arvosteltu jopa maailman parhaimpien lumirakennusten joukkoon ja edustaakin alansa kärkeä. Tukirakenteita ei linnassa ole. Rakennustekniikan johdosta seinät ovat silti kuin betonia ja sisällä on turvallinen olo.

Juhlavuoden LumiLinna -teemana on suomalaisuus – The Way of Finland. Seiniltä löytyykin taidokkaina lumiveistoksina ja reliefeinä tuttuja suomalaisia, uudempia ja vanhempia staroja Väinämöisestä Michael Monroeen.

LumiRavintolassa voit syödä höyryävän ruoan perämerestä nostetulla kirkkaalla jääpöydällä. Penkkeinä porontaljoilla pehmustetut pöllit. Tämä on kirjaimellisesti tosi cool ravintola. Jääbaarissa hehkuu jäätakka. Vieressä Valtran upea jääpalikoista tehty traktori.

Lumihotelli

Yöunet maistuvat LumiHotellin huoneissa  -5 -asteen pakkasessa muhkeassa kaksiosaisessa makuupussissa. Huoneissa tuoksuu raikas lumi ja hieman suola. Öinen hiljaisuus yllättää VR-teemaisessa huoneessa yksinyöpyjän. Tuntuu, että veturimiehet kuulevat ajatuksetkin – vaikka vain arvokkaasti tuijottavat hakasella suljettua ovea kohti.  Kuuluu vain oman hengityksen ääni ja makuupussin kahina. Haukotus tuntuu suorastaan jo äänekkäältä.

Yön voi myös viettää läpinäkyvillä kattoikkuinoilla varustetuissa lämmitetyissä Olokoloissa. Onnekkaimmat saattavat kirkkaalla pakkassäällä nähdä revontulet. Ne on kuulemma seppä Ilmarisen käsialaa.

 

Tiesitkö tämän Kemin LumiLinnasta?

  • Linnaan upposi tänä vuonna 2100 kuormallista lunta.
  • Lumilinna työllistää kauden aikana parikymmentä henkilöä ja rakennusaikana määrä kohoaa n. viiteenkymmeneen.
  • Marry me ( Karkaa vihille)  -päivinä halukkaat voivat mennä naimisiin LumiKappelissa ilman suurempia järjestelyitä.
  • LumiKappelissa järjestetään myös muuna aikana häitä ja vuosittain meneekin useita kymmeniä kotimaisia ja ulkomaisia pareja naimisiin tässä uniikissa paikassa.
  • Lumihotellissa on 48 vuodepaikkaa yhden hengen huoneista sviitteihin. Kattoikkunallisissa olokoloissa 26 vuodepaikka.
  • Lumilinnan rakentaa ja sen toiminnasta vastaa Kemin Matkailu Oy
Kemi snowcastle

LumiRavintolassa nautiskellaan Kalevala-aiheisista veistoksista. Lasipöydät ovat aitoa Perämeren kirkasta jäätä.

 

Veturimies vartio yöpyjää VR-teemaisessa huoneessa

Veturimies KemiLumilinna

 

Veturimiehet vartioivat öistä nukkujaa Kemin LumiLinnassa

Veturimiehet vartioivat öistä nukkujaa Kemin LumiLinnassa

LumiLinnan huoneissa voi useampikin yöpyjä nukkua

LumiLinnan perhehuoneissa voi useampikin yöpyjä nukkua

 

Jääbaari Kemi Lumilinna

Jääbaari Kemi Lumilinna

 

LumiLinnan liukumäessä viihtyvät pienemmät ja vähän isommatkin

LumiLinnan tuubimäessä viihtyvät pienemmät ja vähän isommatkin

 

Olokoloissa voi ihailla kelkkakyydissä Perämeren arktista luontoa. Kattoikkunallisissa ja lämmitetyissä Olokoloissa voi myös yöpyä. LumiLinnan kaikkiin yöpymisiin kuuluu runsas aamiainen ja aamusauna.

Olokoloissa voi ihailla kelkkakyydissä Perämeren arktista luontoa. Kattoikkunallisissa ja lämmitetyissä Olokoloissa voi myös yöpyä. LumiLinnan kaikkiin yöpymisiin kuuluu runsas aamiainen ja aamusauna.

 

Peremerelle pääsee kelkkakyytiin

Peremerelle pääsee kelkkakyytiin

 

Kemin matkailusta voi varata risteilyn Sammolle. Sisältää kaikille vähintään 145cm:n pituisille kellunnan meressä kelluntapuvussa.

Kemin matkailusta voi varata risteilyn entiselle Suomen valtion jäänmurtaja Sammolle. Arktinen risteily sisältää lounaan ja opastuksen jäänmurtajan toimintaan sekä kaikille vähintään 145cm:n pituisille kellunnan meressä kelluntapuvussa.

 

Kemi Perämeri tuulivoimaa

Tuulivoimaa Kemissä

 

Kemiläiset voivat olla ylpeitä upeasta maailmanmainetta saavuttaneesta linnastaan ja sen arktisesta ympäristöstä Perämeren äärellä.

Tämä kohde kannattaa laittaa matkustuslistalle.

Eve

hyvää matkaa-blog

 

 

Lisätietoja:

www.visitkemi.fi/fi/lumilinna

www.olokolo.fi

Lennot Kemi-Tornioon  www.flybe.fi

yhteistyössä Finnairin kanssa http://www.finnair.com/fi/fi/destinations/finland/kemi

Juna: www.vr.fi 

ps. Veturi-kortilla perheelle alennus sisäänpääsystä

 

VINKKEJÄ

Pormestarin luona pizzalla

17/02/2015
Gabriel Hagert Hyvää Matkaa blogissa

 

Kaunis keltainen talo Raatihuoneen torin laidalla Jokikatu 20:ssä Porvoossa pitää sisällään Gabriel 1763 ravintolan.

Gabriel Hagert (1706-1774) toimi Porvoon pormestarina vuodesta 1741 lähtien. Gabriel rakennutti Raatihuonetta ja ravintolan sivuilla oleva tarina kertookin hänen varmistaneen, että tämä hänelle 1763 rakennettu kivitalo rakennettiin huolella. Raatihuone taas on kaivannut vuosien saatossa useammankin remontin.

Jo ennen ruokien saapumista kymmenvuotiaamme tokaisee rehellisesti: ”Palvelusta antaisin kyllä ihan kympin.” Mikäpä tässä – mutkattoman rennossa ilmapiirissä on viihtyisää olla.

Alkusalaatin mansikkasiivut sopivat lautaselle yhtä juhlavasti kuin peruukki Gabrielin päähän.

Tilasimme listan suosikkeihin kuuluvat Rautakaupan ja Hancockin. Rautakaupan rosmariineista tuleekin mieleen käppyräiset vanhat naulat. Makuelämys on yllättävä ja hyvä. Ei ihan tavallisia pitsoja.

Tänne tullaan uudelleenkin. Seuraavaksi listalta Pellinki.

Nyt jälkiruoaksi joenrantakävely.

Eve
Hyvää matkaa-blog

Porvoo_joenrantakävely_hyvää_matkaa_blog