VINKKEJÄ

Vuorotteluvapaata Intiassa viettävän Aulin matkakertomusta:

Gokarna

Saligaon kortteerimme yläkerran naapurit vinkkasivat mielenkiintoisesta retkikohteesta, Gokarnasta. He menivät sinne ensimmäisen kerran pariksi päiväksi, mutta viipyivätkin kuukauden.

Hindujen pyhä kaupunki Gokarna sijaitsee Karnatakan osavaltiossa, Goan eteläpuolella. Junamatkan pituus on 133 km, mutta intialaiseen tyyliin matkaan saa kulumaan paikallisjunalla 2, 5 h ja pikajunalla 1, 5 h. Valitsimme viimeksi mainitun.

Rouvat junassa

Lähdimme matkaan 15.2.  Junan aikataulunmukainen lähtöaika Goan Margaosta oli 13:20. Se saapui laiturille klo 13:40, mutta pääsi matkaan vasta 40 minuuttia myöhemmin. Viivyttelyn syytä ei kerrottu. Kukaan ei odotteluun hermostunut, koska se lienee enemmän sääntö kuin poikkeus. Ostimme ”paarialuokan” liput, joilla ei ole paikanvarausoikeutta, joten oli istuttava sinne, mistä tilaa löytyi. Juna oli täynnä. Kahdelle saimme istumapaikat, mutta toiset kaksi jäivät seisomaan.

Samassa vaunussa oli kymmenkunta kovaäänisesti kälättävää, sareihin pukeutunutta rouvaa. Joku heistä piipahti junan lähtöä odotellessa hetkeksi ulos ja tuli pian takaisin sisään kovasti noituen. Muut rouvat hyppäsivät pystyyn, kiskoivat laukkunsa matkatavarahyllyistä ja ryntäsivät entistä kovaäänisemmin kälättäen ulos. Jopa tuli tilaa istua! Vajaan kymmenen minuutin kuluttua rouvat tulivat takaisin vaunuun, työnsivät nyssäkkänsä takaisin hyllyihin, ja istuivat, minne vielä mahtuivat. Kälätyksen kera. Tämä näytelmä toistui vielä kaksi kertaa. Heillä oli ilmeisesti pientä epätietoisuutta siitä, pysähtyykö juna heidän asemallaan. Kolmannen kerran sisään tultuaan he ilmeisesti päättivät, että kyllä pysähtyy.

”Paarialuokan” lippu pikajunaan maksoi 60 rupiaa eli noin 85 senttiä. Siihen hintaan sai istua, jos oli onnekas, 90 asteen kulmassa, kevyesti pehmustetulla, keinonahkaisella penkillä. Yläpuolella, matkatavarahyllyssä, nukkui joku laukkujen seassa. Ihmisiä istui penkkien lisäksi myös lattialla. Vaunussa oli kalterein verhotut, lasittomat ikkunat. Katossa oli useita tuulettimia. Ilma kiersi hyvin, kun juna oli liikkeessä. Tosin Gokarnaan mennessä matkalle osui kuusi pitkää tunnelia, joissa desibelit olivat korvia huumaavat, ja happi meinasi loppua, kun dieselveturin pakokaasut syrjäyttivät raikkaan ilman.

Hindujen pyhä kaupunki

Koska Gokarna on hindujen pyhä kaupunki, yritimme etukäteen selvittää, ettei vierailun ajankohtaan osu mitään juhlapäivää. Hindukalenterin mukaan 17.2 olisi Maha Shivaratri, mutta koska se oli meidän paluupäivämme, ei pitäisi olla ongelmia. Vuokraisäntämme ei katolisena osannut vastata kyselyymme, mutta viereisen talotyömaan hindulainen muurari sanoi, ettei kyseessä ole mikään iso juhla. Tämä selvä.

Yläkerran naapurimme sanoivat, etteivät olleet koskaan nähneet Gokarnassa niin paljon väkeä kuin nyt. Ison Mahabaleshwarin temppelin ympäristö oli suljettu autoliikenteeltä. Väkeä vaelsi kapeilla kaduilla kuin sopuleita. Temppelin vieressä seisoi kaksi valtavaa, puista kärryä, isompi dodda ratha ja pienempi sanna ratha, joita koottiin tulevaa kulkuetta varten. Dodda ratha on korkea häkkyrä, jolla kuljetettaisiin Lord Mahabaleshwaran patsasta 17.2. läpi kaupungin. Pyörien halkaisija on reppaat 2,5 metriä. Kärryä vedetään reidenpaksuisilla köysillä, ja vetämään tarvitaan sata miestä. Kärry on yli 20 metriä korkea ja koristeltu tuhansilla nauhoilla, joita miehet henkensä uhalla kiinnittelivät. Maha Shivaratriin tulee vuosittain noin 20 000 pyhiinvaeltajaa.

Kulkuepäivää edelsi useamman päivän kestävä valmistautuminen ja loputon rukoilu. Majapaikkamme sijaitsi kolmen metrin päässä Mahabaleshwarin temppelistä, joten saimme osallistua menoihin enemmän kuin riittävästi. Temppelistä kuului symbaalien kilkatusta, kalkatusta, rumpujen pärinää ja rumaäänisen torven törinää aamuvarhaisesta yömyöhään. Soitossa ei tuntunut olevan erityistä järkeä tai edes melodiaa, mutta desibelejä oli senkin edestä. Korvatulpista ei ollut yöllä hyötyä. Katselin parvekkeelta, kuinka pyhiinvaeltajia valui jatkuvana virtana temppeleihin, joita oli lähistöllä useita. Miehet ja pojat olivat paljain jaloin ja pukeutuneina pelkkään lannevaatteeseen, naisilla oli päällään koristeelliset sarit. Temppeleihin oli pitkät jonot, ja monet tulivat jonottamaan jo tunteja aikaisemmin.

Kaikenlaisia pyhiä miehiä tuli kaupunkiin Maha Shivaratria varten. Näimme ensimmäisenä iltana yhden juhlallisen saapumisen. Kaksi miestä istui telineellä aisojen varaan nostetun lasikopin edessä. Lasikopissa oli patsas, vilkkuvaloja ja erilaisia koristeita. Koppia kannettiin miesvoimin, ja vierellä kuljetettiin toisia aisoja, joihin oli kiinnitetty soihtuja. Kulkueen edessä käveli temppelistäkin kuultu kilkatus-kalkatus-päristys-törinäorkesteri sekä muuta saattoväkeä. Kulkue eteni muutaman metrin kerrallaan, kunnes pidettiin tuumaustauko, jonka aikana sivustaseuraajat saivat osoittaa kunnioitustaan pyhille miehille. Emme jääneet katsomaan, minne kulkue päätyi, mutta oletettavasti temppeliin.

Hindutemppeliin päästetään vain hinduja, mutta pääsimme kuitenkin Mahabaleshwarin sisäpihalle asti. Sisäpiha kiertää varsinaista temppeliä ja sen varrella on muutama pyhä paikka, joissa hindut käyvät lausumassa rukouksensa. Sisäpihalla, lähellä sisääntuloporttia sijaitsee pienehkö aitaus, jossa pidetään ilmeisen pyhiä härkiä, lehmiä ja vasikoita. Isoin, valkoinen härkä oli liki tonnin painoinen, sillä oli valtava niskakyhmy ja lempeät silmät. Otus katseli rauhallisesti ympärilleen ja jauhoi heinänkorsia, piittaamatta ympärillään käynnissä olevasta juhlahumusta.

Rantamaja vai hotelli?

Joku sanoi, että Gokarna on kuin Goa 40 vuotta sitten. Voin kuvitella, että tämä pitää paikkansa. Turisteja oli jonkin verran, suurin osa ilmeisen valaistuneita, habituksesta päätellen. Kaupungin ranta oli kansoitettu, koska osa pyhiinvaeltajista nukkui siellä. Katujen varsille oli tuotu hetekoita ja muita nukkuma-alustoja, joilla väsyneet pyhiinvaeltajat saivat levähtää. Kerjäläisiä oli melko paljon, ilmeisesti festivaalin johdosta. Pyhiinvaeltajat antoivat heille riisiä ja muuta ruokaa sekä tietysti rahaa.

Gokarnassa on pari upeaa rantaa, joita en tyylilleni uskollisena käynyt katsomassa. Rantamajoissa voi yöpyä 100 rupialla (1,4 euroa) per yö. Tällainen keski-ikäinen turisti hakeutui kuitenkin hotelliin, jossa perustasoinen kahden hengen huone (oma wc ja suihku) maksoi 700 rupiaa eli vähän alle kymmenen euroa. Gokarnassa oli kuumempi ja hieman kosteampi ilma kuin Goassa, vaikka välimatkaa ei ollut edes kahtasataa kilometriä. Se, että hotellissamme sai lämmintä vettä vain aamulla klo 6.30-7.30 ei häirinnyt, koska viileä suihku tuli aina tarpeeseen.

Gokarna vaikutti mielenkiintoiselta paikalta. Hindulaisuuden vahva läsnäolo leimasi pyhän kaupungin elämää kaikilta osin. Kadut olivat kapeita, talot pieniä ja ihmiset hyväntahtoisia. Ilman Maha Shivaratrin mukanaan tuomaa markkinahumua ja väenpaljoutta olisin voinut jäädä useammaksikin päiväksi tutkimaan Gokarnan elämänmenoa. Nyt olin vain tyytyväinen, kun pääsin pois siitä sirkuksesta.

Onneksi vatsatauti iski vasta yöllä, kotona Saligaossa.

Paarialuokassa matkalla Gokarnaan

Gokarna

Pyhiinvaeltajat matkalla temppeliin

Dodda rathan koristelua

Pyykkipäivä Gokarnassa

Makeat unet

Viilentymässä rannalla

Nojatuolimatkalle Intiaan pääset Hercule Poirotin manttelinperijän Vish Purin mukana nykypäivän Intiaan. Kirjoittaja Tarquin Hall.

Auli

Hyvää matkaa-blog

Aulin lukuvinkki nojatuolimatkalle nykypäivän Intiaan:

Tarquin Hall – Vish Puri ja kadonneen palvelijattaren tapaus ( tästä kannattaa aloittaa )  ja seuraavaksi Vish Puri ja nauruun kuolleen miehen tapaus.

Kirjoituksen kuvat Aulin albumista.

Lue lisää Goasta historialliseen Hampiin ja Vinkit Intiaan matkaaville